Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Ympäristöystävällisestä ruoasta työtä maalle

Lähetetty 22.9.2018

Oli ilo huomata, että Suomessa vietettiin ”Osta tilalta” päivää lauantaina 15.9. Mutta jotta homma toimisi tuottajien näkökulmasta, meillä tulisi olla sellainen ihan joka päivä. 

Ruuan tuottaminen on täällä maalla ollut perinteinen tapa saada elanto pöytään ja ruokkia myös muiden perheet. Kaupungeissakin. Viimeiset vuodet ovat olleet maanviljelijöille katastrofaalisia joko liiallisen kosteuden ja tänä kesänä yksin kuivuuden takia. Silti viljan hinta on meillä Euroopan alhaisinta. Lihan- ja maidontuottajat valitsevat karjastaan huonoiten tuottavia yksilöitä teuraaksi, koska kaikkia ei ole rahaa ruokkia. Suomalainen ruoka on todennäköisesti maailman puhtainta. Siitä huolimatta yritämme kilpailla maailman ruokamarkkinoilla halvalla bulkkiruualla, josta ei tuottajalle tahdo jäädä käteen edes tuotantokustannuksia kattavaa osuutta.

Fakta on myös se, että suomalaiset syövät liikaa lihaa. Syöpäjärjestöjen mukaan 500 g viikossa olisi riittävästi. Olen itse etupäässä kasvissyöjä täysin ekologisista syistä. Silloin kun syön lihaa, minun on tiedettävä, mistä se tulee. Sen on oltava mahdollisimman ekologista, eettistä ja onnellista. Toki on pakko tunnustaa ison lapsiperheen äitinä, että asiasta on välillä pakko joustaa omien rahavarojen puitteissa. Niinä hetkinä ärsyttää, miksi meillä tuetaan hehtaareita ympäristöystävällisemmän tuotantotavan sijaan.

Samaan aikaan lihantuotanto on tutkitusti yksi suurimmista syistä globaaliin ilmastonlämpenemiseen. Länsimainen tehotuotanto on tehotonta niiltä osin, että tuottajilla on oltava eläimiä paljon, jotta homma kannattaisi taloudellisesti edes jotenkin. Luomutuotanto itsessään ei ole yksin ratkaisu asiaan, mutta luomuna tuotetulla lihalla on tärkeä roolinsa monimuotoisen luonnon ylläpitämisessä, koska siinä eläimet laiduntavat.

Itse omin kätösin ”kesäpossumme” (isoja sikoja syksyisin) aikoinaan kasvattaneena ja teurastaneena väitän, että onnellisen eläimen liha yksinkertaisesti myös maistuu paremmalta. Minusta jokaisen lihaasyövän yksilön velvollisuus olisi teurastaa oma ruokansa (tarvittaessa ammattilaisten avustamana), jotta myös arvostaisimme ruokaa enemmän kuin nyt teemme, eikä sitä päätyisi niin paljon kaatopaikoille. Jos siihen ei pysty, kannattaa ryhtyä kasvissyöjäksi.

Meillä Suomessa on viime vuosina kehitelty upeita kasvisproteiini –innovaatioita, kuten esim. härkis ja nyhtökaura, joilla on kysyntää myös globaalisti. Tämän kaltainen innovatiivinen tuotekehittely takaa työtä ja yrittäjyyttä maalla myös tulevaisuudessa. Kuluttajia kiinnostaa ympäristöystävällinen ruoka, joka maistuu hyvältä ja johon jokaisella on varaa. Itselleni on tärkeää, että kasvisruoka on lähellä tuotettua ja sesongin mukaista. Ilmastonmuutoksen skenaarioiden näkökulmasta on tärkeää, että peltomme pidetään hyötykäytössä, jotta ruuantuotanto saadaan taattua jatkossakin.

Mielestäni on myös sietämätöntä, että meillä voidaan sairaaloissa, kouluissa ja tarhoissa tarjota sellaista ruokaa, minkä tuottaminen Suomessa on lain mukaan kiellettyä. Ja muistatteko, mikä poru syntyi, kun armeija päätti ottaa ruokalistalle kaksi kasvisruokaa viikossa? Tämänkin voivottelun sijaan olisin toivonut keskustelua siitä, miten puolustusvoimissa voitaisiin jatkossa taata se, että kaikki siellä tarjottu ruoka olisi Suomessa tuotettua. Eikö totta?

Kirjoitus on julkaistu 22.9.2018 osana Etelä-Suomen Sanomien poliittisia kolumneja.