Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Mikroyrittämisen onni ja autuus

Lähetetty 20.11.2017

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja, Mikael Pentikäinen, tviittasi tänään huolensa mikroyritysten koon pienenemisestä sekä niiden työllistymisen heikkenemisestä. Jos yhtään tuntee mikroyrittäjän arkea, on syykin siihen päivänselvä. 

Suomen Yrittäjien tekemän selvityksen mukaan, keskiverto suomalainen yrittäjä tienaa 1700 euroa/kk. Kaukana ovat siis normi yrittäjän arjesta ne osinkoa nostavat, bemarilla ajelevat ökyt, jotka säilövät omaisuuttaan Panamassa. Jos kyseessä olisi palkansaaja, olisi liitto kuin liitto jo barrikadeilla moisesta matala- ja riistoalasta, missä töitä tehdään ympäri vuorokauden, itseään säästelemättä. Mutta koska kyseessä on yrittäjät, ketään ei oikeastaan kiinnosta moinen pikku juttu.

Työntekijöiden eläkekertymä suhteessa palkansaajiin on myös naurettava. Harvalla pienyrittäjällä on varaa maksaa YELiä niin paljon, kuin se olisi järkevää omaa tulevaisuuden eläkettä ajatellen. Kannattavinta on maksaa YELiä minimimäärä ja säästää sukanvarteen muuten. Mutta jos keskitulo on noin 1700 euroa/kk, ei siitä asuntolainojen ja elämisen jälkeen paljoa säästöön jää. YELn mukaan määräytyvät myös esim. naisyrittäjien vanhempainvapaista maksettavat korvaukset.

Yrittäjä ei myöskään sairasta. Eikä yrittäjän lapsi. Yrittäjällä on 100 %n omavastuu ja karenssi sekä oman sairauden että sairaan lapsen osalta. Ainostaan maksullinen vakuutus korvaa sairauden, jos täytät kaikki ehdot. Jos et pääse töihin, ei tule palkkaakaan. Pahimmillaan yrittäjä maksaa toki työntekijöiden ja heidän lastensa sairastelun, koska työehtosopimus ja laki niin sanovat, mutta samaan tekee todennäköisesti itse sairaana töitä korvatakseen työntekijän sairasloman vaikutukset yritystoiminnalleen.

Myös yrittäjien sosiaaliturvakin on täysin olematon. On valtakunnallinen linjaus (mikä ei tosin perustu mihinkään lakiin), ettei yrittäjä saa toimeentulotukea kuin maksimissaan 3 kk. Syynä tähän on se, ettei KELAn (eli valtion) tarkoitus ole tukea suomalaista yrittäjyyttä. Siis se samainen valtio, joka tukee isoja toimijoita 4 miljardia euroa vuodessa, josta tutkimusten mukaan 90 % on tehottomia. Nykyään pääset toki yritystoiminnan päättämisen jälkeen yrittäjien työttömyyspäivärahalle, jos olet kuulunut liittoon. Mutta sitä ennen tulee tehdä ja toimittaa liitolle viimeisin tilinpäätös, joka halvimmillaankin maksaa noin 1000 euroa. Kenenkään palkansaajan ei tällaista sijoitusta tarvitse ansiosidonnaiselle päästäkseen.

Tämän kaiken ohella myös toivotaan, että mikroyrittäjät palkkaisivat lisää ihmisiä yrityksiinsä. Palkkakustannukset työntekijästä ovat yritykselle 1,5 –kertaiset työntekijän bruttopalkkaan nähden. Varsinkin ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on yritykselle iso taloudellinen riski. Ensimmäisen työntekijän myötä liikevaihdon tulee yleensä kaksinkertaistua, jotta yritystoiminnalla saataisiin kustannettua työntekijästä aiheutuvat kulut.

Jos yritys sattuu myös toimimaan naisvaltaisella alalla, ei yhtälö todellakaan ole helppo, koska yrittäjä maksaa myös valtion kansantaloudelle tärkeät tulevat veronmaksajat. Suomen Yrittäjien tekemän selvityksen mukaan yksi lapsi maksaa äidin työnantajalle nettona noin 8000 euroa. Laskelmassa on huomioitu vuonna 2017 voimaan tullut 2500 euron kertakorvaus. Varsinkin naisvaltaisilla aloilla, missä palkkalistoilla on useampia nuoria naisia, voivat nämä vauvakustannukset nousta kohtuuttomiksi yrittäjän näkökulmasta.

Asenne yrittäjyyttä kohtaan ei Suomessa myöskään ole kovin kummoinen. Sen lisäksi, että monet palkansaajat kadehtivat yrittäjän arkea, on karu fakta se, että moni yrittäjä myös epäonnistuu. Suomalaisessa kulttuurissa epäonnistuminen on tuomittavaa. Amerikassa asenne on täysin toinen.  Siksi myös Suomessa soisi yleistyvän ajatus, että vasta kolmannen konkurssin jälkeen voi todella kertoa ymmärtävänsä yrittäjyydestä jotain oleellista. Isoja, varsinkin kaivosalan toimijoita tuetaan hädän hetkellä yhteiskunnan toimesta miljoonilla euroilla. Samaan aikaan mikroyrittäjä jää saman asian suhteen täysin yksin. Myös taloudellisesti. 

Suomen Yrittäjien nettisivujen mukaan lähes 95 % Suomen yrityskannasta on nimenomaan mikroyrittäjiä. Siksi nämä luettelemani epäkohdat on saanut melko moni suomalainen yrittäjä kokea nahoissaan ainakin jossain vaiheessa uraansa. Siksi myös Suomen Yrittäjien tulisi tviittailujen sijaan keskittää voimavaransa näiden epäkohtien korjaamiseen, jolloin useampi uskaltaisi työllistää itsensä yrittäjyyden kautta. Ja ehkä myös tarjota töitä muutamalle muullekin. Eikö?