Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Ajatuksiani kasvissyönnistä ja turkistarhauksesta

Lähetetty 11.10.2017
Ei liene yllätys, että olen käytännössä vege. Tosin välillä silkkaa laiskuuttani sujahdan myös sekaani puolelle, jos en jaksa valmistaa itselleni ja muulle perheelle eri ruokia. Lapseni kasvakoon sekaruualla, kunnes toivottavasti itse jonakin päivänä alkavat miettimään enemmän myös ruuan tuotannon eettisiä ja ekologisia puolia. Minua ei kuitenkaan äitinä ahdista  pätkääkään, jos joku kasvattaa lapsensa vegaaniksi. 
 
Minulle ei myöskään ole ongelma (avustuksella, eläimen kärsimykset minimoidakseni) lahdata kasvattamani elukat perheen ruuaksi. Näin olen myös tehnyt. Minulla on myös kotikanala omaksi ilokseni ja sieltä tuleekin todellisia vapaan kanan munia. Kanat ovat minusta myös upeita eläimiä, joiden touhuamista on hauska katsella. Haluan aina tietää missä ja miten syömäni eläin on kasvatettu, minkälaiset kasvuolosuhteet sillä on ollut. Maitotuotteita käytän kyllä tarvittaessa, mutta ei minulle ole mikään ongelma valita vegaanisiakaan tuotteita kylmä- tai maitohyllystä. Suosin aina kotimaassa tuotettua ruokaa. 

Syön myös riistaa ja poroa, kun niitä on saatavilla. Osallistun koska vain jahtiin ajomiehenä, mutta turvallisuussyistä en itse ammuskele. Minusta on päivänselvää, että kannanhoidollisista syistä metsästäminen on tarpeellista. Vuolen myös itse käristyksen vaikka unissani. Voin syödä mainiosti Päijänteen kalaa, ei se mikään ongelma ole. Pangukset sen sijaan jätän suosiolla kalatiskiin. Mutta pääsääntöisesti siis suosin kasvisruokaa. Täysin ympäristöllisesti syistä. No okei, myönnettäköön, osin myös varmaan terveydellisistäkin. Huomaan voivani paremmin kasvisruualla.
 
Lihan ja maitotuotteiden kulutusta voidaan kevyesti vähentää globaalisti. Yhteisen maapallomme vuoksi, suurimman osan länsimaisista ihmisistä tulisi näin tehdäkin. Huolestuttaa myös, että lihan tuotanto räjähtää käsiin, kun kiinalaiset ja intialaiset keskiluokkaistuvat ja kulutuksen määrä kasvaa. Mutta tekeekö se minusta tai muista samoin ajattelivista ituhippejä? Enpä usko. Mielestäni jokaisen lihansyöjän tulisi vähintäänkin tappaa omin käsin syömänsä ruoka. Se, jos mikä opettaisi kunnioittamaan ruokaa ja eläintä, joka ravinnoksi kasvatetaan. Jos sitä ei kykene tekemään, lienee syytä alkaa kasvissyöjäksi.
 
Vastustan myös turkistarhausta, koska pienissä kasvatushäkeissä niillä eläinrievuilla ei ole mitään mahdollisuuksia lajityypilliseen käyttäytymiseen. En hyväksy, että ihmisen turhamaisuuden tai statuksen tavoittelun vuoksi tällaista toimintaa halutaan harjoittaa.  Turkisten käyttö oli toisin ehkä sata vuotta sitten, kun ihmisen oli pakko suojautua talven kylmyyttä vastaan villieläinten nahoilla. Mutta ei tämä ajatus minusta varmaankaan kettutyttöä tee. Keski-ikäisestä naisesta. Ja kyllä. Vastustan turkistarhausta sujuvasti kirpparilta ostetussa vanhassa nahkatakissani, koska kertaalleen tuotetun nahan tuhoaminen olisi mielestäni silkkaa tuhlausta. 
 
Voin itse vihreänä poliitikkona vaikuttaa Suomessa, siksi ajan asiaani täällä. Siksi en lähde taistelemaan turkiseläinten puolesta esim. Kiinaan, vaikka siellä asiat ovat vielä hullummin. Nostan hattua niille tahoille, jotka sitä työtä tekevät. Kiinalaiseen turkistarhaukseen voin sen sijaan vaikuttaa mainiosti kuluttajana ja tähän käytänkin valtaani päivittäin, kuten minkä tahansa kuluttamisen suhteen. Samaa suosittelen sinulle.