Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Kuka olen?

Alunperin olen lähtöisin Sodankylästä, mutta elämä on kuljettanut pitkin poikin Suomea ja maailmaa. Matkan varrelle ovat mahtuneet ainakin Espoo, Helsinki, Janakkala, Lontoo, Forssa, Luosto, Pyhä ja Rovaniemi. Padasjoella, Päijät-Hämeessä olen asunut vuodesta 2012 lähtien. Mutta kuten kaikki lappilaiset tietävät: Ihminen voi lähteä Lapista, mutta Lappi ei koskaan ihmisestä. 

Olen saanut elämässäni asua ja työskennellä isoissa kaupungeissa sekä kokea kaupunkien hektisyyden ja humun. Mutta viihdyn parhaiten tällä hetkellä oman kotitaloni portailla, keskellä hämäläistä maaseutua perheeni parissa. Minulla on varsin laaja perhekäsitys ja siksi perheeseeni kuuluu vanhempieni, sisarusteni, lasteni, lasteni isän ja miesystäväni lisäksi varsin sekalainen joukko serkkuja, pikkuserkkuja ja ystäviä eri puolilta maailmaa. 

Uskon vahvasti luonnon ja eläinten voimaannuttavaan vaikutukseen. Olenkin saanut elämäni aikana työskennellä myös varsin laajan eläinjoukkion kanssa. Meillä on kotona asunut jossain vaiheessa 150 vetokoiraa, Emmy-aasi, vuohikutut Mimmu, Lumi ja Sara, tokallinen kanoja, pupuja ja lampaita. Tällä hetkellä pihamaallani pötköttelee enää labbisuros Pöntiäinen, 3 kanasta, 1 kukko Myy sekä 2 kissaa, Nasu ja Hassuli. 

Olen suomalaisen metallimusiikin suuri ystävä.  Parhaiten ajatuksiani pölisyttelevät NIghtwish, Stratovarius, Sonata Arctica ja Kotiteollisuus. Soturihevistä minua puhuttelee eniten Manowar ja kuka voisi olla pitämättä ikiklassikko Guns and Rosesista ja Metallicasta. Välillä maistuu myös WASP, 80-luvun permanenttihevi ja Alice Cooper. Jarkko Aholan joulukiertue kuuluu jokajouluisiin traditioihini. Mutta välillä fiilisten ihan klassisen musiikinkin parissa. Moderni jazz ei ole minun alaani yhtään. 

Työn tekemisen ja poliitikan ohella harrastan järjestötoimintaa, vapaaehtoistyötä, ulkoilua, luonnontuotteiden- ja kosmetiikan jatkojalostamista. Luonto on osa minua, mutta itse pyrin siihen, että olisin mahdollisimman huomaamaton osa luontoa. 

Kuva: Kristiina van Duyn